1890 Tampereella oli vain kymmenkunta tasokasta ravintolaa hotellien yhteydessä. Saman verran oli nk. Vaarinkaljakrouveja, jotka tarjosivat virvoittavaa juotavaa lähinnä kaupunkilaisille. Laternan edeltäjä, Tillikka-Lindroos, hyvämaineinen hotelliravintola, oli kaupunkilaisille tuttu, sillä talon suureen ruokasaliin poikkesivat kadunmiehetkin nauttimaan 15 pennillä ryypyn ja 30 pennillä pullon olutta. Vuosisadan vaihteessa muuttui alkoholipolitiikka raittiusmielisemmäksi, eikä ravintolaan enää saatu anniskelulupaa. Se joutuikin lopettamaan ravintola- ja hotellitoiminnan monien muiden tavoin.
Syksyllä 1907 hyväksyttiin ensimmäinen kieltolaki rajoitti alkoholin anniskelu- ja myyntilupia lähes koko maassa. Tammpereellakin luvan saivat vain muutamat harvat suljetut klubit. Tampereen Suomalainen Klubi ryhtyi suunnittelemaan Puutarhakatu 11:sta toiminnalleen mittavia tiloja. ne käsittivät kokous- ja juhlahuoneiden lisäksi hotellin ravintoloineen. Parin vuoden päästä valmistunut jugend-tyylinen rakennus nimettiin Hämeen Pohjaksi ja avarat tilat olivat monipuolisessa käytössä.
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua rakennuksen suuri juhla- ja konserttisali muutettiin sotilassairaalaksi. Vaikeista ajoista huolimatta hotellitoiminta jatkui ja jopa laajeni. Hälläpyörässä oli aluksi 14 hotellihuoneen lisäksi kylpyhuone, viihtyisä seurusteluhuone ja tilava ruokasali. Myöhemmin Suomalaisen Klubin jouduttua vaikeuksiin, sai hotelli seitsemän lisähuonetta.
Edullinen sijainti, ajanmukaisuus ja kodikkuus tekivät Hälläpyörästä suositun majoituspaikan. Hotellia käyttivät mm. tampereen tehtailla vierailevat. Myös taiteilijat ja muut boheemit viihtyivät täällä. Mm taidemaalari Jalmari Ruokoski oli pitkäaikainen vieras, joka maalasi huoneessaan. Kun ryyppy jäi pitkäksi, kuitattiin hotellimaksut tauluilla.
Kansalliskirjailijamme Frans Emil Sillanpää oli myös Hotellin tervetullut kanta-asiakas. Hän vietti 1916 hääyönsäkin hotellissa.
Hälläpyörän vaihtaessa omistajaa ja uusien tuulien puhaltaessa, nimi vaihdettiin Hämeenpyöräksi. Ravintolatoiminta elpyi hiljalleen majoitustoiminnan rinnalla. Kieltolain kumoutumisen jälkeen uusi emäntä ei oikein hallinnut nopeasti kasvavaa asiakaspainetta ja koko Hämeenpyörä alkoi kärsiä epämääräisestä maineesta.
Tällöin puhuttiin yhdestä kaupungin hienoimmasta ja suurimmasta hotelliravintolasta Pikku-Tammerista. Hotelliin hankittiin oma puhelinkeskus palvelemaan vieraita. Hämeenpyörän maine ensiluokkaisena ruokapaikkana oli kiistaton. Ravintolasta saattoi tilata monia erikoisuuksia, kuten lantulla täytettyä kania. Syksyisin vietettyjä Martin-juhlia juhlistettiin syömällä hanhea ja mustaa keittoa.
1950-luvulla Hämeenpyörän kukoistus oli auttamattomasti ohi. Majoitustoiminta hiljeni pikkuhiljaa ja ravintolatoimintakin oli elänyt parhaan loistonsa.
1970-luvulla alettiin jo arvostaa menneisyyttä ja kaikkea vanhaa. Silloin Hämeenpyörästä tuli Laterna. Laterna kunnostettiin vanhaksi – Lontoon kirpputoreilta, Venäjän sydämestä, suomalaisista huutokaupoista ja antiikkiliikkeistä hankituilla jugend-talon tyyliin sopivalla esineistöllä, huonekaluista, valaisimista, tauluista astioihin ja ruokailuvälineisiin saakka. Tavoitteena oli Tampereen vanhimman toiminnassa olevan ravintolan nostaminen uuteen kukoistukseensa.
Pieteetillä 90-luvulla tehdyssä remontissa vanha ravintola säilytti ilmeensä, Laternan sali ja kabinetit säihkyvät entisöityinä. Asiakaskunta on laaja. Liikemiehet, taiteilijat ja monet muut eri asiakasryhmät ovat löytäneet Laternan. Hääjuhlat ja lukuisat muut juhlat saivat arvoisensa puitteet Laternan perinteisessä tunnelmassa.
Helmikuussa 2024 Laterna avattiin jälleen kaikelle kansalle iltaravintolana uudella konseptilla. Uniikkia tunnelmaa, ruokaa, juomaa ja monipuolista ohjelmaa pääsee nauttimaan keskiviikosta lauantaihin.